Haapsalu on Länsi-Virossa sijaitseva pikkukaupunki, joka on Euroopassakin tunnettu terveysmudastaan. Kaupunki on perustettu v. 1279, jolloin se toimi Länsi-Viron roomalaiskatolisen hiippakunnan keskuksena. Niiltä ajoilta ovat säilyneet linna ja tuomiokirkko.Tämä verkkosivu tutustaa Haapsalun ortodoksista seurakuntaa, joka on viimevuosina uudelleen elpynyt. Seurakunta perustettiin 1. helmikuuta 1836, kun Tallinnassa toimintansa lopettanut armeijan sairaalan kirkon varat ja kirkonpalvelijat tuotiin Haapsaluun. Kirkkorakennuksen puuttuessa pidettiin jumalanpalveluksia alkuaan kasarmissa. Seurakunta koostui venäläisista ylimyksistä, kauppiaista ja sotilashenkilöistä. 1800-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneen uuden uskonnollisen heräämisen myötä seurakuntaan liittyi runsasti virolaisia. Tämä oli aika, jolloin monet virolaiset luterilaiset liittyivät ortodoksisen kirkkoon. Siihen oli sekä hengelliset että taloudelliset syynsä. Haapsalun ortodoksisen kirkon alkuvaiheet 1845 aloitettiin kirkon rakentamista lahjoitusten turvin. Lahjoituksia tekivät keisariperhe, ylimykset ja kauppiaat, jotka viettivät kesänsä Haapsalussa. Erityisen suuri oli rikkaan kauppiaan ja kultakaivosten omistajan Aleksi Vekshinin osuus; hän lahjoitti kirkolle rahan lisäksi myös ikoneja. Kuusi vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen kirkko vihittiin 21. heinäkuuta 1852 pyhän apostoleinvertaisen mirhantuojan Magdalan Marian kunniaksi. Vihkijöinä olivat Tallinnan Kristuksen Kirkastumisen kirkon rovastit. Läsnä oli myös keisarinna Aleksandra Fjodorovna ja valtaistuimen perijä Aleksanteri. 1896 rakennettiin Haapsalun vanhalle hautausmaalle hautauskappeli, joka vihittiin pyhän Aleksanteri Nevalaisen muistolle. Parin vuoden jälkeen kappeli muutettiin apulaiskirkoksi, taas kerran Aleksi Vekshinin tuella. V. 1924 kirkkoon tuotiin sähköt ja 1929 tehtiin peruskorjaus. Seurakunnan jumalanpalveluksissa käytettiin viron kieltä. Joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina toimitettiin myös kirkkoslaaviksi.
Neuvostomiehitys ja uskonnonvastainen propaganda toivat mukanaan seurakunnan jäsenmäärän tuntuvan hupenemisen (455:stä v. 1935 100:an v. 1946). 1960-1970-luvulla suljettiin Virossa monia ortodoksisia pyhäkköjä, mukaan lukien 6 Läänemaalla (Haapsalua ympäröivä maakunta). V, 1962 saakka Haapsalussa käytettiin molempaa kirkkorakennusta. Samana vuonna viranomaiset käskivät sulkea kalmistokirkon; rakennus seisoi kaksi vuotta tyhjänä. Välttääkseen kirkon ryöstelemistä vietiin sen sisustus Kiviõlin kirkkoon, jossa se on vielä nytkin. Jumalanpalvekusten toimittamista jatkettiin pääkirkossa Promenadilla. Elokuussa v. 1964 määrättiin pääkirkko suljettavaksi. Seurakunnalle tarjottiin mahdollisuutta käyttää jumalanpalveluspaikkana kalmistokirkkoa. Allekirjoitettiin vastaava sopimus ja muutto tapahtui elo-syyskuussa 1964. Tyhjäksi jäänyttä Maria Magdaleenan kirkkoa käytettiin latona, kuten oli tapana neuvostoaikana. Haapsalun seurakunnan arkistot ovat arkistossa Tartossa.
Viron Ortodoksisen Kirkon rekisteröinnin jälkeen 1993 muodostui tilanne, jossa osa Viron ortodoksisista seurakunnista halusi kuulua oikeudellisen jatkuvuuden perusteella palautettuun autonomiseen kirkkoon, joka on Konstantinopolin patriarkaadin henkisesti suojaama. Myös osa Haapsalun seurakuntalaisista ilmaisi tahtonsa tehdä näin ja seurakunta jakaantui kahtia. Moskovan alle jäänyt seurakunta jatkoi toimintaa hautausmaan kirkossa, Viron Kirkkoon kuuluva seurakunta taas v. 1996 lähtien Maria Magdaleenan kirkossa. V. 1985 oli tämä kirkko kuitenkin annettu adventtiseurakunnan käyttöön, joka korjasi kirkon. 1996 kirkko palautettiin laillisesti ortodoksiselle seurakunnalle. Kuusi vuotta seurakunnat käyttivät tilaa yhteisesti, kunnes elokuussa 2001 adventistit muuttivat omiin tiloihin.
*V. 2002-2003 ja 2008-2009 seurakunnassa toimii lasten pyhäkoulu. Se koostui toistaiseksi yhdestä ryhmästä. Samasta toimi aikuisten keskustelupiiri, jossa tutustutaan ortodoksisiin perinteihin ja tapoihin.
|
